Viikon vieras: Niklas Meltio ”Impact of the story”

niklas meltio in syria

”Tämä ei ole ammatti, se on identiteetti ja intohimo. Se ei tule ilmaiseksi, se maksaa paljon. Se maksaa itsensä takaisin ja duuni alkaa kantaa itseään.” Kuva Tracey Shelton.

Itseoppinut kuvajournalisti Niklas Meltio, 33, aloitti reportaasikuvaamisen Romaniasta vuonna 2006. Tavoitteena oli elää kuvareportaaseilla.

“Älä kirjoita sotatoimittaja.”

Kysyin koska hän aloitti kuvaamisen. ”Kymmenen vuotta sitten. Konfliktimaissa kuvaaminen tuli pikkuhiljaa siinä 2008-2009.”

Nahkasohvalla istuvasta pitkäpartaisesta kuvajournalistista ei voi olla pitämättä. Hän suostuu puhumaan kaikesta: perheestä, urastaan freenä, kuolleiden lasten kuvaamisesta ja opiskelemisesta. Tai lähinnä sen puutteesta. Meltio on itseoppinut kuvajournalisti ja omien sanojensa mukaan parhaimpaan työikään on vielä kaksikymmentä vuotta. Alku on aina hankalaa ja vasta kysyessäni kolmatta kertaa uran ensihetkistä, saan tiukan vastauksen.

”Opettelin alusta lähtien itse, se vaatii helvetisti duunia. Alussa ei ollut kytköksiä tai verkostoja. Tarinoiden kuuleminen kokeneilta kuvaajilta opettaa, koska sieltä se info tulee. Tämä on pitkä tie, opin järjestämään, luomaan kontaktin ja yhteyden ihmisiin, jotka halusivat vain hyötyä valokuvaajasta rahallisesti. Kentälle meneminen on ajallinen ja rahallinen riski.”

Afganistan, Irak, Haiti, Syyria ja monet muut konfliktimaat ovat tuttuja paikkoja yksin työskentelevälle Meltiolle. Yksittäisiä juttukeikkoja Meltio on tehnyt toimittajan kanssa, joidenkin toimittajien kanssa kriisialueilla löytyy yhteinen sävel. ”Joidenkin toimittajien kanssa olen jatkanut yhteistyötä, parina hyödymme toisistamme ja teemme kumminkin omia stooreja.”

”Kuvajournalismi on sellainen skene, että pärjäät jos pärjäät. Sitä on vaikea oppia koulussa, toimitukset ovat hyviä kouluja. Toimituksessa oppii ja joutuu oppimaan nopeasti, muuten lähtee aika nopeasti. Kuvajournalisti on parhaimmillaan viisikymppisenä, kokemus kasvaa ja auttaa työssä.”

”Stoori kotiin”

Meltion mielestä perheen perustaminen ei ole syy lopettaa vaikuttaminen. Kriisialueilla tulee vastaan vaarallisia ja arvaamattomia tilanteita. Ääriolosuhteissa on maan neutraalisuudesta hyötyä. ”Suomi on onneksi neutraali maa tai ei tiedetä missä se on. Yhdysvaltain tai muun maan huono maine voi muokata tilannetta. Ääriolosuhteissa on tärkeää miten hoidat työn ja kontaktiverkoston. Ei kansalaisuus ole välttämättä ratkaisevaa, pitää käyttäytyä asiallisesti. Tosin olen mieluiten suomalainen, kuin jenkki!”

”Suomessa ei ollut perinnettä sotakuvaamisesta, se on intensiivistä kuvaamista. Ihminen on vahvimmillaan ja heikommillaan sodassa. Oleminen paikan päällä ei riitä, pitää kertoa tarina. Se on se impact of the story! Kuvaajilta helposti puuttuu substanssin esittäminen.”

Meltio onnistui alusta lähtien myymään kuvaideoitaan. ”Kaikkeen menee aikaa. Todellisuus on niin eri kentällä ja pelkkä lentolipun ostaminen ei riitä. Se vaatii paljon näkymätöntä työtä, kuten sosiaalista kanssakäymistä, kontaktien luomista ja tarinankerronnan taidon. Jos pääsee edes nollille reissun jälkeen, on jo hyvä tilanne.”
Lama antoi Meltiolle mahdollisuuden ideoida kovemmin. Tavoitteena oli elää reportaaseilla, joten laman seurauksena jäi aikaa tehdä omaa juttua ja tuottaa enemmän. Omasta ideoinnista tuli pääasiallinen leipä ja kansainvälinen sopimus avasi ovia. ”Lama oli onnenpotku ja käänsin tilanteen voitokseni. Myyn nyt enemmän reppareita kuin aiemmin. Markkinat ovat olemassa, mediabisnes Suomessa on muuttunut vastaamaan kansainvälistä tilannetta.”

”Kyllä mediaa kiinnostaa hyvä materiaali, pitää luoda omat työmarkkinat. Maailma on täynnä kertomattomia tarinoita. Sä et ole koskaan valmis.”

Niklas Meltio, 33
Kuvajournalisti
Ei kaipaa työsuhdetta
Free vuodesta 2003

Anna-Maria Tukiainen