Viikon vieras: Hanna Nikkanen Toimittajan pitää olla reilu

Hanna Nikkanen kirjoittaa muun muassa Long Play –verkkolehteen. Kuva: Eeva Anundi

Hanna Nikkanen kirjoittaa muun muassa Long Play –verkkolehteen. Kuva: Eeva Anundi

Hanna Nikkanen, 31, on moneen kertaan palkittu vapaa toimittaja ja tietokirjailija. Hän on tutkinut kirjoissaan ja artikkeleissaan kiistanalaisia aiheita, kuten yritysvastuuta, siirtolaisuutta, verkkojournalismia ja digitaalisia oikeuksia.

Lukioikäisenä Nikkanen sai nepalilaiselta toimittajalta ja journalismin opettajalta neuvon, joka teki vaikutuksen: ”Puolueettomuus on typerä ihanne. Ei toimittaja voi olla puolueeton. Toimittajan pitää olla reilu.” Nikkanen korostaa toimittajan vastuuta siitä, millaisia vaikutuksia kirjoituksilla on. ”Kohdatessaan selkeän Daavid vastaan Goljat -asetelman toimittajan pitää voida asettua jommankumman puolelle,” hän toteaa.

Nikkanen noudattaa perinteistä työtapaa, jossa kaikki osapuolet haastatellaan. Kun tarkasteltavana on merkittävä uutisaihe hän on erityisen tarkka. Vuonna 2010 Nikkanen tutki Brasiliassa Stora Enson ja brasilialaisen Aracruz Celulose S.A:n yhteisesti omistaman Veracel-yhtiön toimia.

”Jaoin matkapäivät tasan Veracelin edustajien ja yhtiön toimia vastustaneen Maattomien maatyöläisten liikkeen MST:n kesken. Minusta tuntui, että voin myöhemmin joutua puolustamaan valintojani.”

Ulkomaantoimituksilla on Nikkasen mukaan suuri yhteiskunnallinen merkitys. ”Ulkomaantoimitusten supistukset ja lakkautukset vaikuttavat suoraan siihen, minkä verran aiheita mahtuu tiedotusvälineiden agendalle. Viime vuosina suomalainen politiikka on kietoutunut yhä tiiviimmin kansainväliseen ja EU-politiikkaan. Ulkomaanaiheiden kysynnän olisi pitänyt kasvaa mediassa, mutta se onkin vähentynyt.”

Nikkanen toivoo, että toimittajat innostuisivat kansainvälisestä yhteistyöstä: ”On yhä enemmän aiheita, joissa kansallisvaltioiden rajat tuntuvat epärelevanteilta.” Hän ottaa esimerkiksi kaivosteollisuuden, jossa samat ilmiöt toistuvat ympäri maailmaa: ”Olisi luonnollista, että kun halutaan käsitellä kaivosteollisuutta, esimerkiksi suomalaiset, ruotsalaiset ja venäläiset toimittajat tekisivät yhteistyötä. Se lisäisi käytettävissä olevan informaation määrää eikä tekijöiden välille edes syntyisi kilpailua, kun jokaisella on omat mediansa ja omat kielialueensa.”

Rajoittaminen ei ratkaise ongelmia

Nikkanen kaipaa lisää vapautta suomalaiseen journalismiin. ”Journalismin yhteiskunnallinen funktio piilee sen kyvyssä tuoda esiin uutta tietoa maailmasta,” hän pohtii. Nikkasen mukaan tiukoissa formaateissa on vaarana, että toimittaja alkaa luottaa omaan kaikkitietävyyteensä.

Nikkanen toivoo, että keskustelu ja muodon muuttaminen tulisivat takaisin toimituksiin. ”Näissä olosuhteissa on helpottavaa tehdä Long Playta, jossa tekemiselle annetaan tilaa ja vapautta.” Hän on silti huomannut mediakentässä kiinnostusta uusiin toimintatapoihin: ”Uskon että yleisön mielenkiinto on siirtymässä formaateista vapaampaan malliin. Nykyään on useampia lehtiä, jotka testailevat vapaampaa muotoa.”

Muutama vuosi sitten lehtijournalismin tulevaisuudesta puhuttiin hyvin synkkään sävyyn. Pahin vaihe näyttää Nikkasen mielestä olevan takana: ”Nyt lehtitaloissa pohditaan, miten nykyajassa saavutetaan uskollisten lukijoiden mielenkiinto vuodesta toiseen – uskon että siihen ei päästä formaateilla vaan persoonallisilla, kunnianhimoisilla ja vaihtelevilla jutuilla.”

Hanna Nikkanen, 31

  • Vapaa toimittaja ja tietokirjailija
  • Palkittu Bonnierin journalisimipalkinnolla Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen Anu Silfverbergin kanssa kirjoitetusta jutusta, joka paljasti Enkeli-Elisan tarinan keksityksi
  • Lumilapio-palkintoehdokas

Sonja Potenze