Viikon vieras: Meeri Koutaniemi Oman kuvan rakentaminen

Meeri Rio favela

”Tämä ei ole työ, se on elämä. En ole laskenut työtunteja enkä euroja.” Kuva: Koutaniemen albumi

<

p class=”MsoNormal”>

<

p class=”MsoNormal”>

”Kuvaaminen on tietoinen päätös tunnereaktion jälkeen, ensin puhu ja juttele.”

Kuvajournalisti Meeri Koutaniemi, 25, lähti 19-vuotiaana Intiaan kuvaamaan oppiakseen journalistisesta projektista, kuvasi Meksikossa transsukupuolisten prostituoitujen maya-intiaanien arkea ja opetti Namibiassa valokuvajournalismia.

<

p class=”MsoNormal”>

<

p class=”MsoNormal”>

<

p class=”MsoNormal”>Vuoden Lehtikuva –kilpailussa kuudessa sarjassa voittanut kuvajournalisti on kirkon ulkomaanavun rauhan lähettiläs, visuaalisen muistin omaava ja maalaustaiteesta kiinnostunut. ”Valokuvaus on ennen kaikkea ajattelua. Todellisuuden ja ihmisyyden ymmärtämistä. Jotain syntyy ja tallentuu mun kokemuksesta.”

Koutaniemi korostaa ystävyyttä ja kontaktin ottamista kuvattavaan ennen kameraan tarttumista. Syöminen, juominen ja tanssiminen toistuvat Koutaniemen kuvaillessa kuvaamista edeltäviä hetkiä. ”En ole kärpäsenä katossa, otan aina kuvattavaan kontaktia. Kohtaan hänet ihmisenä, en median edustajana.”

Kohtaaminen luonnollinen prosessi

Sopeutuminen eri käytäntömalleihin alkoi kuusi vuotta sitten Koutaniemen lähtiessä Intiaan. Kentällä yksin ollessaan Koutaniemen piti olla tilanteen herra ja oppia journalistinen prosessi taustoittamisen suhteen. Kansalaisjärjestöjen ovia koputtaessaan ja kastittomia kuvatessaan luonnollinen prosessi kohdata kuvattava muodostui.  ” Ymmärsin oman valjastamattoman potentiaalini, itseni syventäminen kiinnosti ja intohimoni oli kohdallaan. Tämä ei ole työ, se on elämä. En ole laskenut työtunteja enkä euroja. Tätä ei voi erottaa mun persoonasta tai elämästä.”

Kuvajournalistina työskentele Koutaniemi on osa nuorista kuvaajista muodostunutta yhteisöä. Kollektiivi-11 on pitkäaikaisiin dokumentaarisiin valokuvauksiin erikoistunut valokuvaajien yhteisö. Suomi-projektissa hän kuvasi Suomessa asuvia tšetšeenipakolaisia esittäen heidät turvahakijoiden byrokraattisen hakuprosessin mukaisesti kansiossa. Koutaniemi kuvailee projektia muodollisesti erilaiseksi journalismikuvaksi ja antaneensa kuvattaville arvokkuutta ja rauhaa passikuvassa. Puolen vuoden prosessin aikana hän otti kuvat kolmesti.

Pidempiä aikoja kuvatessa jääminen mahdollistaa haastateltavan ensireaktion lisäksi tunneskaalan muut tunteet. ”Mä elän näitä projekteja, en ole koskaan keikalla. On raskaampaa käydä vaan kääntymässä, ymmärtääkseen pitää jäädä.”

Meeri Koutaniemi, 25

Kuvajournalisti
Kirkon ulkomaanavun rauhan lähettiläs
Kirja Oasis (Musta Taide 2013)
4.6 seminaarin puhuja

Anna-Maria Tukiainen