Viikon vieras: Jarmo Koponen ”Mitä, missä, milloin, kuka maksaa?”

Koponen

”Toimittajan työtilanteita ei voi verrata, se on henkilökohtainen kokemus. Toimittaja häivyttää itsensä kuvasta.” Kuva: Koposen kotialbumi

<

p class=”MsoNormal”>

<

p class=”MsoNormal”>

”Pyritään niin lähelle totuutta, että hirvittää. Aina.”

Toimittaja Jarmo Koponen, 52, uskoo uuden median tuomiin mahdollisuuksiin, jatkuvaan opiskeluun ja itsensä oikein hinnoitteluun. Journalistien sananvapausjärjestön Vikesin projektikoordinaattorina Keski-Aasiassa ja Kaukasuksella toimiva Koponen arvostaa fiksereitä.

”Muista painottaa sanaa velvollisuus, koska toimittajalla on oikeuden lisäksi velvollisuus kertoa. Työtä tehdään yleisön vuoksi. Keski-Aasiassa toimittajalla on samanlaisia haasteita, kuin suomalaisilla. Omistajat määrittelevät mistä kirjoitetaan ja naistoimittajilla on perheeseen ja työhön liittyviä paineita.”

Keski-Aasian hankkeissa Koponen toimii jo valmiiksi edeltäjiensä aloittamaan suuntaan kehittämässä ammattiyhdistyksiä.  ”Tuomme työkaluja sananvapauden edistämiseen ja kerromme kokemuksistamme sekä työtavoistamme.”

Kulttuurilla on väliä

Kazakstanissa, Kirgisistanissa ja Tadzhikistanissa lähtökohdat ovat erilaiset. ”Kulttuuriset näkökulmat otettava huomioon. Vaikka Keski-Aasian maat niputetaan ryhmäksi, ne ovat erilaisia. Perinteet ja erot säilyivät Neuvostoliiton vallasta huolimatta.”

Kirgisistanissa mediatyöntekijöiden järjestön ongelmana on rahoituksen saaminen, sillä jäsenmaksut ovat toimittajien palkkojen takia olemattomat. Keski-Aasian demokraattisena maana pidetyn Kirgisistanin toimitukset naisistuvat ja palkkataso on sukupuolesta johtuen matala. Tadzhikistan on jo Afganistanin läheisyyden vuoksi herkkä maa.  Kazakstan on rikas diktatuurin alainen maa.

Uzbekistanissakin toimittajien kanssa keskusteleminen on Koposen mukaan samanlaista kuin länsimaassa. ”Huhtikuussa minulla oli mahdollisuus olla UNESCOn edustajana Uzbekistanissa, ja selvittää suljetussa maassa, miten meidän julkisuuslakimme toimii ja mikä siinä on pielessä. Oman lakimme eroavuuksista uzbekkien lakialoitteeseen minut perehdytti professori Heikki Kuutti.”

Eroja toki löytyy. ”Uzbekistanilainen toimittaja ei voi ymmärtää Suomen entisen presidentin käyttävän metroa, koska se on hänelle epätodellista. Kulttuurieroja ei opi kirjasta.  Asiantuntemus hankitaan maailmalla.”

<

p class=”MsoNormal”>

<

p class=”MsoNormal”>Pyritään lähelle totuutta

Nopeatempoisesta laskuvarjojournalismista Koponen ei halua nostaa esille sankaritoimittajia. Koponen arvostaa fiksereiden asiantuntijuutta ja roolia jutun teossa. ”Työksi ei riitä pelkkä tallenteen purkaminen tekstiksi. Huonosti tekeminen on äärimmäisen raskasta.”

”Media muuttuu ja yksilön korostaminen on ohimenevä ilmiö. Välineistä on elinaikanani kadonnut vain telex (kaukokirjoitin).”

Jarmo Koponen, 52

  • Toimittaja, Uuden Suomen tuottaja
  • Opiskeli Neuvostoliitossa venäjää
  • Oli toimittajana Georgiassa 2008