Viikon vieras: Jussi Koivunoro Tiedon jakaminen kriisialueilta on tärkeää

Jussi Kovunoro pakolaisleirillä

Jussi Koivunoro: ”Sillä on merkitystä, poiminko Syyriassa pakolaisleirillä kuviin likaisimmat vai puhtaimmat lapset.”

Yleisradion uutiskuvaaja tuo olohuoneisiin kuvia kotimaisista ja ulkomaisista uutistapahtumista. Hän uskoo, että on tärkeää kertoa ihmisille, mitä kriisialueilla tapahtuu.

Uutiskuvaaja Jussi Koivunoro on työskennellyt YLE:llä viisi vuotta ja vuoden 2013 alusta vakinaisena. Hän työskentelee pääasiassa kotimaan aiheiden parissa, mutta viime vuosina toimittajat ovat pyytäneet häntä yhä useammin kuvaamaan ulkomaille, erityisesti arabikevään valtioihin.

Turvallisuustekijät sanelevat toiminnan konfliktialueilla. Toukokuussa 2013 Koivunoro sai kokea tämän juttukeikalla Turkissa ja Syyriassa. Syyriasta piti lähteä pois jo toisena päivänä, kun lähellä kaapattiin kokenut työpari. Koivunoro harmittelee, että turvallisuustilanne estää raportoimisen Syyriasta. ”Syyria luisuu kovaa vauhtia kohti täyttä sekasortoa. Vaikka toimittajien asemasta konfliktialueilla on säädetty kansainvälisissä sopimuksissa, konflikteissa lakeja ei noudateta.”

Rankkoja tilanteita

Toistaiseksi rankin työkeikka oli marraskuussa 2012, kun Koivunoro seurasi viikon ajan Gaza-Israel-konfliktia sekä Israelin että Gazan alueella. ”Teimme pitkiä päiviä hurjissa olosuhteissa. Gazasta ammuttiin raketteja Israelin puolelle ja Israel pommitti Gazaa. Rentoutuminen oli mahdotonta ja kotiinpaluun jälkeen palautuminen kesti yli viikon.”

”Joskus työssä joutuu todella absurdeihin tilanteisiin”, Koivunoro pohtii. ”Gazassa sulkeuduin illalla huoneeseeni katsomaan vanhaa Bond-leffaa ja säädin äänenvoimakkuuden täysille, etten kuulisi pommeja. Yöllä heräsin toistuvasti lähelle putoaviin pommeihin. Nostin toisen sängyn ikkunaa vasten siltä varalta että pommi räjähtää lähellä ja hajottaa ikkunat.”

Vaarallisin tilanne tuli kohdalle, kun pommi putosi Gazassa aivan sen talon viereen, jossa kuvausryhmä oli. ”Talo kirjaimellisesti pomppasi ilmaan. Ajattelin, ettei mikään työ ole tämän arvoista ja vaadin, että lähdemme sieltä heti. Fikserimme rauhoitteli minua selittämällä, että tiiviin asutuksen keskellä on turvallista, koska ympärillä on paljon siviilejä.” Koivunoro jäi kuvaamaan juttukeikan.

Koivunoro pitää tärkeänä tiedon jakamista kriisialueilta. ”Vaikka Gazassa laskin tunteja siihen, milloin pääsen sieltä pois, toisaalta tuntuu tärkeältä päästä näkemään, todistamaan ja tallentamaan sen kaiken. Samalla sitä on hurjissa adrenaliinihöyryissä.”

Kuvaajan valinnat vaikuttavat

Koivunoro päätti jo lukiossa, että hänestä tulee kuvaaja. Aluksi hän halusi päästä tekemään elokuvia. ”Sitten sisältö nousi tärkeämmäksi kuin muoto. Hienon kuvan rakentaminen fiktiota varten ei anna niin paljon kuin se, että saan kertoa ihmisille jotain tärkeää. Ulkomaankeikoilla maailmankuva avartuu ja samalla saan mahdollisuuden avartaa muidenkin maailmankuvaa.”

Kuvaajan vaikutus uutiseen on usein hienovarainen. Raportoitaessa esimerkiksi pakolaisleiriltä kuvaajan valinnat korostuvat: ”Uutisessa kuva on ennen kaikkea se, joka välittää emootioita. Toimittajan spiikki on uutisfaktaa, jolle kuva antaa lisämerkitystä.”

Koivunoron mukaan ulkomaankeikoilla on olennaista, että toimittaja ja kuvaaja tekevät saumatonta yhteistyötä. ”Keskustelemme aina sisällöstä ennen kuvaamista. Konfliktialueella ei voi työskennellä, jos kemiat eivät kohtaa.”

Koivunoro pitää myös äärimmäisen tärkeänä fiksereiden ja muiden paikallisten avustajien osuutta, jotka työskentelevät usein henkensä uhalla. ”Ilman heitä toimiminen ulkomaankeikoilla olisi mahdotonta.”

Konfliktialueilla on myös huolehdittava kuvattavien turvallisuudesta. Monet eivät halua tulla kuvatuiksi tai esiintyä omalla nimellään. ”He tietävät, että jutut leviävät netissä kaikkialle, joten omalla nimellä esiintyminen on riski.”

Sonja Potenze