Turkki vaikea maa medialle

tir19.1.14

Toimittajat ilman rajoja ja Suomen PEN löysivät toisensa pohtiessaan yhdessä Turkin sananvapauden tilaa. Kuvassa TIR:n puheenjohtajan Christian Sundgrenin molemmin puolin illan puhujat: Saana-Maria Jokinen (vas.) ja Minna Nalbantoglu. Kuva: Hilkka Kotkamaa

Yhteistyö on hyvä idea. Siitä kaikki olivat samaa mieltä, kun TIR-läiset kokoontuivat  yhteiseen tapaamiseen Suomen PENin kanssa. Teemakin oli kummallekin järjestölle sopiva ja ajankohtainen: Turkki ja sen sananvapaus otsikolla: Miten raportoida maasta, jossa hyvä dokumentti voi johtaa elinkautiseen vankeuteen?

Saimme tietoa Turkin tilanteesta suoraan paikan päältä, kun HS-kirjeenvaihtaja Minna Nalbantoglu ja freetoimittaja Saana-Maria Jokinen valottivat maan ilmaisuvapautta, sen ongelmia ja valonpilkkuja.

Turkki on yksi maailman vaarallisimmista maista toimittajille. TIR:n lehdistövapausindeksissä se on sijalla 154, kun järjestö on kartoittanut 179 maata. EU:kin on kovistellut Turkkia, kun sen dokumentintekijöitä on viety vankilaan.

Valonpilkkujakin on

Viime vuosikymmeninä Turkki on kuitenkin vapautunut huomattavasti. Kurdia saa jo puhua rangaistuksetta, moni surffaa netissä estoitta ja mediassa työskentelee rohkeita toimittajia. Myös lehdistössä sallitaan kriittisiä ääniä, tosin rajatussa mitassa. Nuori sukupolvi on tottunut vapauteen, se on hyvin koulutettua ja kielitaitoista. Maan elintasokin on noussut. Vapaan median merkitys on ymmärretty, joten kansaa ei saa taipumaan yksinvaltaiseen komentoon enää entiseen malliin.

Myönteinen kehitys on saanut hiljakkoin takaiskuja, kun viime kesänä Istanbulin keskusaukiolta käynnistyivät ns.  Gezi-mielenosoitukset, aukio oli jäädä uuden ostoskeskuksen alle. Loppuvuodesta maata ovat kuohuttaneet vallan huipulle ulottuvat korruptioskandaalit. Uutisoitavaa siis riittää.

Vapaa some vaarassa

Moni asia tulee turkkilaisten tietoon ulkomaisen media kautta, koska maan omat valtamediat on suitsittu hallituksen äänitorviksi. Väkivallantekojen uutisointia pimennetään tai viivytellään ja Googlen käyttöä yritetään rajoittaa. Netin käyttöä sensuroidaan ja uusi laki internetin käytön kontrollista on tekeillä, Kiinan malliin. Toimittajien työn esteitä ovat lisäksi lähdeaineiston saannin vaikeudet, pelottelu, pahoinpitelyt, oikeudenkäynnit ja syytteet terrorismilakien varjolla. Pääministeri Erdoğan kuulemma suorastaan vihaa vapaata somea.

Suurimmat mediatalot toimivat muun bisneksen sivutuotteena, joten tiedotuksen tarkoitus ei ole tehdä voittoa, vaan ohjata mielipiteitä ja lämmitellä median suhdetta hallitukseen. Kriittisistä jutuista jaetaan herkästi potkuja.

Salaliittoteorioita ilmassa

Tiedotuksen rakenteet, vallitseva itsesensuuri ja ilmassa kuhisevat salaliittoteoriat eivät lupaa hyvää demokratiakehitystä maan mahdollista EU-jäsenyyttä ajatellen. Salaliittoteorioiden esittäjiksi on väitetty länsimediaa: maassa ei ole helppo olla toimittaja, jos työnantaja on CNN, BBC tai Reuters. Pienen Suomen toimittajilla on ehkä vähän helpompaa.

Pääministeri Erdoğania on viimeksi syytetty aggressiivisesta suhtautumisesta lähinnä rakennusalalla vallitsevaan korruptioskandaaliin. Pääministerin väitetään jopa sanoneen, että demokratia on kuin juna: kun sen saa hyvään vauhtiin, siitä voi hypätä asemalle.

Turkin Journalistiliiton jäsenistä on vankeudessa 60.

Teksti: Hilkka Kotkamaa