• Home »
  • Kuukauden vieras »
  • Kuukauden vieras: Valokuvaaja Touko Hujanen kiinnostui Kolumbian konfliktista ja kuvasi paikallisten arkea

Kuukauden vieras: Valokuvaaja Touko Hujanen kiinnostui Kolumbian konfliktista ja kuvasi paikallisten arkea

© Aleksi Poutanen

© Aleksi Poutanen

Valokuvaaja Touko Hujanen arvostaa valokuvia, joissa yhdistyvät estetiikka ja sisältö. Kolme vuotta sitten Hujanen matkusti Kolumbiaan kuvaamaan paikallisten nuorten elämää.

Valokuva on ainoa universaali kieli, jota kaikki näkevät ymmärtävät. Tämä kielimuurit ylittävä viestimiskeino on nyt tärkeämpi kuin koskaan: näkemällä kuvan voimme kaikki löytää siitä samoja kiistattomia faktoja. Hujanen luonnehtii valokuvaa aikamme lingua francaksi.

Hujasen mukaan on kahdenlaisia vaikuttavia kuvia. Toiset vaikuttavat muotojen harmonialla ja tunnelmalla, kun taas toiset sisällöllä ja sanomalla.

Valokuva edistää Hujasen mukaan vääjäämättä sananvapautta, koska nykypäivänä kaikki kuvaavat jatkuvasti kaikkialla. Kuvapaljouden ongelmaksi nousee puolestaan suodattamattomuus. Kaikenlaisia valokuvia tulee Hujasen mielestä voida näyttää, mutta on pidettävä mielessä, minkä lisäarvon kuvan näyttäminen tuo varsinaiselle asialle.

Vaikka valokuvaajat usein kallistuvat sisällön tai estetiikan puolelle, Hujanen ihailee itse eniten niitä, jotka yhdistävät kuvissaan nämä kaksi elementtiä. Kuvattava asia voi olla pieni tai suuri, sillä ei ole Hujaselle väliä.

”Kun asia on tarpeeksi marginaalinen, siihen varautuu energiaa, joka voi puhutella ihmisiä. Toisaalta suurissa asioissa on usein mahtipontista voimaa”, Hujanen pohtii.

Onko sitten jotain, mitä Hujanen ei suostuisi kuvaamaan?

”Croissanttia Instagramiin”, hän toteaa.

Kolumbialainen iPhone

Hujanen on kuvannut reportaaseja keskenään hyvin erilaisista aiheista. Monen suomalaisen mieleen nousevat varmasti päällimmäisenä vakavamieliset kuvat joulupukista. Vuonna 2011 Hujanen matkusti Kolumbian Bogotassa sijaitsevaan Soachan lähiöön kuvaamaan paikallisten nuorten poikien elämää.

Soacha tuli tunnetuksi vuonna 2008 niin kutsutusta ”falsos positivos” skandaalista. Kolumbian armeijan jäsenet murhasivat nuoria miehiä ja pukivat heidät sitten sissisotilaiksi. Kuolleiden ”sotilaiden” esittelyllä tavoiteltiin uhriluvun nostamista sekä ylennyksiä ja etuja armeijan sisällä.

Hujanen kiinnostui Kolumbian pitkään jatkuneesta konfliktista siskonsa kautta, joka on naimisissa kolumbialaisen kanssa. Matkustettuaan maahan useaan otteeseen Hujanen alkoi tarkastella Soachan tilannetta toimittaja Olli Seurin kanssa.

”Oli hämmentävää kuvata poikia, jotka olivat kanssani melkein saman ikäisiä, mutta elävät hyvin rajattujen mahdollisuuksien piirissä”, Hujanen kuvailee.

Kahdenkymmenenviiden kuvan reportaasi ”The Boys of Soacha” julkaistiin Suomen Kuvalehdessä vuonna 2011. Hujanen ja Seur seuraavat siinä kolmen veljeksen arkea lähiössä. Reportaasin toisessa kuvassa on nuori poika, joka osoittaa toista poikaa aseella ohimolle sivustaseuraajien näyttäessä huvittuneilta.

Hujanen kertoo kuvassa olevan Gilmar Lonondo eli ”Kani”, perheen keskimmäinen veli. Hän innostui perjantai-illan hiprakassa uhkailemaan kaveriaan käsiaseella. Hujasen mukaan tilanne ei silti ollut uhkaava.

”Gilmarilla oli aina ase mukana, se oli hänen iPhonensa. Hän on pieni, nopea ja vähän arvaamaton. Siksi häntä kutsutaan Kaniksi”, Hujanen kertoo.

Aseen esittely oli Gilmarin tapa hakea uskottavuutta.

Työttömyys on kasvava ongelma

Nuorten miesten työttömyys on Hujasen mukaan yksi Soachan suurimmista ongelmista. Toimettomat nuoret ajautuvat helposti työskentelemään aseellisten ryhmien alle tienatakseen elantonsa.

Edes paikalliset työnantajat eivät Hujasen mukaan suostu tekemään sitovia työsopimuksia Soachasta tulevien kanssa, koska heillä on huono maine. Tämän takia lähiön asukkaat joutuvat usein työllistämään itse itsensä, kuten esimerkiksi Gilmar. Hänen työnkuvaansa kuului varastella tavarataloista pienen rikollisporukan kanssa kalliita pientavaroita, kuten hajuvesiä.

Kun Hujanen kysyi Gilmarin äidiltä, miten tämä suhtautui varasteluun hän totesi, että onhan pojan jotain töitä tehtävä. Gilmarilla on jo oma lapsensa elätettävänään.

”Peltikattojen alla asustavilla pojilla oli aina Hugo Bossin hajuvedet”, Hujanen kertoo.

Touko Hujanen:

  • Diginatiivi
  • Vuoden lehtivalokuvaaja 2012
  • Yksitoista -kollektiivin jäsen

Teksti: Hanna Korhonen