10 tapausta, joissa journalistiin kohdistunut rikos on jäänyt rankaisematta

Meksiko: María Aguilar Casimbe (katosi 11. marraskuussa 2009)María-Esther-Aguilar-Casimbe

Zamorassa asunut, päivälehti El Diariolle ja sanomalehti Cambiolle työskentelevä toimittaja María Esther Aguilar Casimbe katosi 33-vuoitaana 11. marraskuuta 2009. Rikos- ja poliisiuutisiin keskittynyt Aguilar lähti kotoaan saatuaan puhelinsoiton, eikä häntä ole nähty sen jälkeen. Aguilaria jäivät kaipaamaan aviomies ja kaksi nuorta tytärtä.

Kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö kehotti viranomaisia tutkimaan sitä, että Aguilarin työstä löytyisi motiivi hänen katoamiselleen. Viisi vuotta myöhemmin tapaus on kuitenkin hyllytetty, eikä sen tutkinnassa edistytty kovinkaan pitkälle. Ennen katoamistaan Aguilar tutki Zamoran poliisipäällikön Jorge Arturo Cambroni Torresin epäiltyjä vallan väärinkäytöksiä. Torres erotettiin virastaan pian tämän jälkeen. Meksiko on yhä yksi maailman vaarallisimmista maista toimittajille. Viimeisen vuosikymmenen aikana siellä on murhattu yli 80 toimittajaa ja 17 journalistia on kadonnut.

Serbia: Dada Vujasinovi? (löytyi kuolleena 8. huhtikuuta 1994) Dada Vujasinović

Radislava Dada Vujasinovi? löydettiin kuolleeksi ammuttuna vanhempiensa kodista Belgradista aikaisin aamulla 8. huhtikuuta 1994. Kokeneena toimittajana hän oli raportoinut Jugoslavian hajoamissodista ja vuodesta 1992 keskittynyt kirjoittamaan järjestäytyneestä rikollisuudesta, poliisista, armeijasta ja sotaa voitontavoitteluun käyttävistä tahoista. Heti ruumiin löytymisen jälkeen poliisi sanoi, että Vujasinovi? oli ampunut itsensä metsästyskiväärillä, mutta hänen perheensä oli eri mieltä. Tutkinta oli tehty puutteellisesti, eikä esimerkiksi naapureita oltu kuulusteltu tai rikospaikalta löytyneitä todisteita analysoitu. Vuonna 2008 julkaistu itsenäinen tutkinta totesi, että Vujasinovi?ia ammuttiin kahdesti, mikä teki itsemurhateorian mahdottomaksi. Vaikka tutkinta avattiin uudelleen, serbiviranomaiset eivät edistyneet siinä. Vuonna 2013 Vujasinovi?in ja kahden muun serbialaisen journalistin murhien selvittämiseksi perustettiin tutkintakomitea, jonka työ on yhä kesken. Mikäli varmistuu, että Vujasinovi? murhattiin, vaikuttaa selvältä, että hänen murhaajansa ovat rankaisematta vielä 20 vuotta sen jälkeen kun rikos tapahtui.

Eritrea: Dawit Isaak (vangittuna 18. syyskuuta 2001 lähtien) WEB_INRIKES

Ruotsin ja Eritrean kaksoiskansalaisuuden omaava toimittaja Dawit Isaak on ollut vangittuna eräässä Eritrean presidentin Issayas Aferworkin pidätyskeskuksessa 13 vuotta ilman, että hän olisi saanut olla yhteydessä ulkomaailmaan tai perheeseensä. Uudistusmielisen Seti-sanomalehden perustaja Isaak on näkyvin kasvo toimittajista, jotka ovat joutuneet ongelmiin Eritreassa. Eritreasta on tullut Afrikan suurin vankila journalisteille sen jälkeen, kun hallitus lopetti maan yksityisomistuksessa olevat tiedotusvälineet pysyvästi syyskuussa 2001. Euroopan parlamentin vaatimuksiin Isaakin ja muiden pidätettyjen journalistien vapauttamiseksi ei ole vastattu.

Norsunluurannikko: Guy-André Kieffer (katosi 16. huhtikuuta 2004) Guy-André Kieffer

Ranskalainen toimittaja Guy-André Kieffer siepattiin Abidjanissa supermarketin parkkipaikalla 16. huhtikuuta 2004. Hän oli mennyt paikalle tapaamaan Norsunluurannikon presidentin vaimon Lady Simone Gbagbon lankoa osana hänen kaakaon tuotannon ja viennin epämääräisyyksiin pureutuvia tutkimuksiaan. Tapausta on tutkittu vuosia ilman edistystä, eikä Kiefferin ruumista ole vieläkään löydetty. Tapausta kymmenen vuotta tutkinut ranskalainen tuomari Patrick Ramaël siirtyi muihin tehtäviin syyskuussa 2013. On tärkeää, ettei uusi tuomari, Cyril Paquaux sulje tapausta uusien johtolankojen puutteessa, vaan jatkaa sen tutkintaa.

Iran: Pirouz Davani (katosi 25. elokuuta 1998) Pirooz

Sanomalehti Pirouzin julkaisija Pirouz Davani katosi 36-vuotiaana 25. elokuuta 1998. Hänen katoamisensa ajoittui synkkään aikaan Iranin lähihistoriassa, jolloin useita älymystön edustajia ja hallituksen vastustajia murhattiin. Davanin katoamista ei ryhdytty tutkimaan, vaikka useita muita tapauksia tutkittiin. Kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö on kehottanut Iranin viranomaisia tutkimaan tapauksen, jotta Davanin perhe saisi lopultakin tietää mitä hänelle on tapahtunut, mutta viranomaiset eivät ole kiinnostuneita toimimaan. Tämän seurauksena Davanin katoamisesta vastuussa olevat tahot jäävät takuuvarmasti ilman rangaistusta.

Yhteystiedot: Hossien Davani, +49 221-640-5317.

Bahrain: Nazeeha Saeed (kidutettiin 22. toukokuuta 2011) Nazeeha Saeed

France24-kanavan sekä Radio Monte Carlo Doualiyan kirjeenvaihtaja Nazeeha Saeed oli yksi monista toimittajista ja toisinajattelijoista, jotka joutuivat Bahrainin hallinnon vastaiskun kohteeksi maassa järjestettyjen hallitusta vastustavien protestien jälkeen. Hänen tapauksensa oli kuitenkin ensimmäinen kidutustapaus, jota käsiteltiin oikeudessa Bahrainissa. Saeedia hakattiin, kidutettiin ja nöyryytettiin useita tunteja Rifan poliisiasemalla kuulustelujen yhteydessä 22. toukokuuta 2011 hänen osallistuttuaan maaliskuussa 2011 demokratiaa vaatineisiin mielenosoituksiin. Hänet vapautettiin 11 tuntia myöhemmin sen jälkeen, kun hänet oli pakotettu allekirjoittamaan papereita, joita hänen ei oltu sallittu lukea. Saeed teki välittömästi valituksen kohtelustaan kyettyään tunnistamaan viisi hänen pahoinpitelyynsä osallistunutta poliisia. 2012 helmikuussa alkaneeseen oikeudenkäyntiin saatiin vain yksi epäilty paikalle ja hänetkin vapautettiin lopulta. Saeed jatkaa yhä työtään ja aktvismiaan keskittyen arvostelemaan hallituksensa sananvapauden loukkauksia ja puolustamaan Bahrainin riippumatonta mediaa.

Yhteystiedot: nazeeha.saeed@gmail.com

Libanon: Samir Kassir (murhattiin 2. kesäkuuta 2005) Samir Kassir

Samir Kassir oli Beirutissa asunut toimittaja, jolla oli Ranskan ja Libanonin kaksoiskansalaisuus. Hän työskenteli kolumnistina päivälehti An-Naharille, toimittajana Ranskan TV5:lle ja avustajana Le Monde Diplomatiquelle. Hänet murhattiin hänen autoonsa asennetulla pommilla kotinsa ulkopuolella 2. kesäkuuta 2005. Hän kritisoi usein Syyrian sekaantumista Libanonin asioihin sekä Libanonin ”poliisivaltiota”. Sen johdosta häntä uhkailtiin jatkuvasti ja hän oli molempien maiden turvallisuuspalveluiden seurannassa. Hänen murhansa jälkeen myös useita muita vaikutusvaltaisia toimittajia ja poliitikkoja surmattiin ampumalla ja pommeilla. Kassirin murhaa on tutkittu kolme kertaa, mutta syyllisiä ei ole saatu koskaan selville. Hänen perheensä perusti 2006 Samir Kassirin Säätiön ja 2007 SKeyesin keskuksen taistelemaan lehdistönvapauden puolesta ja pitämään hänen henkeään yllä Libanonissa.

Yhteystiedot: SKeyes amhanna@skeyesmedia.org (agmhanna@gmail.com) Puh: +961 1 397 334.

Venäjä (Dagestan): Akhmednabi Akhmednabiyev (murhattiin 9. heinäkuuta 2013) Akhmednabi Akhmednabiev

Akhmednabi Akhmednabiyev raportoi ihmisoikeusrikkomuksista, vaalivilpistä ja uskonnollisten vähemmistöjen vainosta. Häntä uhkailtiin useasti ja hän vältti täpärästi murhayrityksen 22. tammikuuta 2013, kun häntä kohden ammuttiin neljä laukausta. Häntä ei kuitenkaan haluttu viranomaisten toimesta suojella, eikä syyttäjänvirasto suostunut edes tutkimaan tapausta murhayrityksenä. Lopulta hänet ammuttiin Makhachkalassa sijaitsevan kotinsa edustalla 9. heinäkuuta 2013. Vuotta myöhemmin tapauksen tutkinta lopetettiin ilman että ketään oli pidätetty. Vasta kansainvälisen painostuksen ja mediahuomion jälkeen tapaus avattiin uudelleen, mutta mitään edistystä ei ole vielä tapahtunut.

Yhteystiedot: Kavkazkii Uzelin julkaisija Grigory Shvedov, Akhmednabiyevin perheen lakimies Abdurashid Sheikov, sekä Dosh-aikakauslehden julkaisija Abdulla Duduyev.

Pakistan: Syed Saleem Shahzad (löydettiin kuolleena 31. toukokuuta 2011) Syed Saleem Shahzad

Tutkiva journalisti Syed Saleem Shahzad löydettiin kuolleena läheltä autoaan 150 kilometriä kaakkoon Islamabadista 31. toukokuuta 2011, kaksi päivää katoamisensa jälkeen. Italialaiselle uutistoimisto Adnkronosille ja hongkongilaiselle Asia Times -uutissivustolle työskennellyt Shahzad oli tutkinut yhteyksiä Pakistanin armeijan ja al-Qaidan välillä ennen kuolemaansa. Hänen viimeinen artikkelinsa käsitteli al-Qaidan jäseniksi epäiltyjen henkilöiden tekemää terrori-iskua Mehranin laivastotukikohtaan toukokuussa 2011, jossa 11 sotilasta ja useita militantteja sai surmansa. Hänen artikkelissaan kerrottiin laajasta al-Qaidan verkostosta Pakistanin laivaston sisällä ja armeijan ja al-Qaidan välisistä salaisista neuvotteluista Pohjois-Waziristanissa. Monet pakistanilaiset toimittajat ja ihmisoikeusjärjestöt syyttivät hänen kuolemastaan armeijan salaista palvelua ISI:ä, joka oli varoittanut häntä useaan otteeseen kirjoittamasta artikkeleitaan. Tapausta tutkinut komitea totesi kuitenkin, että oli mahdotonta osoittaa armeijan salaisen palvelun olevan vastuussa Shahzadin kuolemasta. Shahzadin murhasta on kulunut kolme vuotta, eikä syyllisiä ole vieläkään pidätetty.

Sri Lanka: Prageeth Eknaligoda (katosi 24. tammikuuta 2010)Prageeth Eknaligoda

Lankaenews-sivustolle ja Sirata-sanomalehdelle työskennellyt poliittinen analyytikko ja pilapiirtäjä Prageeth Eknaligoda katosi 24.tammikuuta 2010 illalla lähdettyään töistä kotimatkalle. Hän oli kertonut läheiselle ystävälle uskovansa, että häntä oli seurattu edeltävinä päivinä. Kollegan mukaan häntä oli myös uhkailtu. Viikkoa ennen kuolemaansa Eknaligoda oli kirjoittanut kahta johtavaa presidenttiehdokasta vertailevan pitkän artikkelin, jossa hän oli ilmaissut tukensa opposition ehdokkaalle. Poliisi aloitti tapauksen tutkinnan muutama päivä myöhemmin, mutta tutkinnassa ei päästy mihinkään tuloksiin. Hallituksen ministerit antoivat asiasta ristiriitaisia lausuntoja ja loivat epäselvyyttä olosuhteista, joissa Eknaligoda katosi. Presidentin veli, puolustusministeri Gotabhaya Rajpaksa väitti jopa Daily Mirrorin haastattelussa maaliskuussa 2010, että Eknaligoda olisi lavastanut oman katoamisensa. Kun Eknaligodan katoamisesta oli kulunut 200 päivää Kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö sekä kuusi muuta median vapautta puolustavaa järjestöä kehottivat Sri Lankan hallitusta tekemään kaikkensa, että totuus tapauksesta selviäisi. Tämä kehotus on uusittu aina joka tammikuu niin kutsutun ”Musta tammikuu” -kampanjan yhteydessä.