Kansainvälinen ihmisten tahdonvastaisen katoamisen uhrien päivä

Kymmenessä maassa tapahtuneiden journalistien katoamisten tapaukset toimitettu YK:lle

Kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö lähetti kaksi päivää ennen Kansainvälistä ihmisten tahdonvastaisen katoamisen uhrien päivää (International Day of the Victims of Enforced Disappearances) (30. elokuuta) kymmenessä maassa tapahtuneiden journalistien katoamisten tapaukset YK:n Mielivaltaisten pidätysten työryhmälle sekä Pakotettujen tai tahdonvastaisten katoamisten työryhmälle.

Elokuun 28. päivänä Kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön pääsihteeri Christophe Deloire lähetti kirjeen kahden YK:n työryhmän johtajalle Ariel Dulitzkylle ja Seong-Phil Hongille. Kirjeessä Deloire pyysi heitä avaamaan tai ottamaan uudelleen käsittelyyn näiden tapausten tutkimukset ja käynnistämään tarvittavat toimenpiteet näissä asioissa kansainvälisiä lakeja rikkovien maiden kanssa.

Kirjeessä mainitut tapaukset pitävät sisällään yhdeksän Irakissa viime vuonna kadonnutta toimittajaa sekä 11 eritrealaista journalistia, joista ei ole kuultu mitään sitten vuoden 2001.

Katoamisista vastuussa olevat tahot ovat usein tuntemattomia. Sellaisissa maissa kuten Meksiko ja Kolumbia, kadonneet journalistit kirjoittavat usein herkistä aiheista, jotka liittyvät järjestäytyneeseen rikollisuuteen tai poliittiseen väkivaltaan. Mutta on hallituksia, jotka pitävät journalisteja eristettyinä salaisissa paikoissa kuukausia tai jopa vuosia. Näin tapahtuu Syyriassa, Eritreassa, Iranissa ja Turkmenistanissa.

”Pakotetut katoamiset ovat seurausta rikollisesta toiminnasta, joka rikkoo useita ihmisoikeuksia – oikeutta elämään, oikeutta vapauteen ja oikeutta asianmukaiseen oikeudenkäyntiin”, Deloire sanoi kirjeessä.

”Väkivalta ja rikokset journalisteja vastaan eivät ole ainoastaan hyökkäyksiä näiden rikosten uhreja kohtaan vaan ne kohdistuvat myös ilmaisunvapauteen, informaationvapauteen sekä oikeuteen vastaanottaa tietoa.”

Jokaisen kadonneen journalistin tapauksen tai kyseessä olevan maan kohdalla Kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö on täyttänyt virallisen kaavakkeen, joka on lähetetty kirjeen mukana.

1 – María Esther Aguilar Cansimbe (Meksiko), kadoksissa vuodesta 2009 lähtien

María Esther Aguilar Cansimbe on ollut kadoksissa Meksikossa 11. marraskuuta 2009 lähtien. Hän työskenteli viimeiset neljä vuotta päivälehti El Diariolle Zamoran osavaltiossa sekä kansalliselle sanomalehti Cambiolle kirjoittaen rikoksista sekä poliisin työskentelystä. Päivänä jolloin hän katosi, hän lähti kotoaan saatuaan salaperäisen puhelinsoiton, eikä häntä ole nähty sen jälkeen. Vähän ennen katoamistaan hän oli kirjoittanut tapauksesta, joka käsitteli paikallisen poliisipäällikön vallan väärinkäyttöä. Rikollisorganisaatio La Familia oli myös häiriköinyt häntä hänen kirjoitettuaan kahden sen jäsenen pidätyksistä. Viisi vuotta Cansimben katoamisen jälkeen hänen tapauksensa tutkimuksissa ei ole edistetty ja tapaus on tällä hetkellä hyllytetty.

2 – Borja Lázaro (Kolumbia), kadoksissa vuodesta 2014

Espanjalainen freelancer-valokuvaaja Borja Lázaro katosi 8. tammikuuta 2014 Cabo de Velan kylässä, jossa hän oli kuvaamassa valokuvareportaaseja alkuperäiskulttuureista. Koska hän katosi huumeiden salakuljetukseen liittyvällä alueella, jossa toimii joukko ”Bacrimeja”, puolisotilaallisista ryhmistä alkunsa saaneita rikollisjoukkoja, hän on saattanut hyvinkin joutua kidnapatuksi. Kolumbian ja Espanjan viranomaiset ovat tutkineet tapausta tammikuun 23. päivästä 2014 lähtien, mutta tapauksen tutkimuksissa ei ole tapahtunut merkittävää edistymistä.

3 – Prageeth Ekneligoda (Sri Lanka), kadoksissa vuodesta 2010

Prageeth Ekneligoda on poliittinen analyytikko ja pilapiirtäjä, joka kritisoi hallitusta (jota tuolloin kontrolloin Rajapaksojen perhe). Hän katosi 24. tammikuuta 2010 poistuttuaan Lanka E-news nettisivujen toimituksesta Homagamassa, joka sijaitsee maan suurimman kaupungin Colombon lähistöllä. Viranomaiset eivät yrittäneet löytää häntä eivätkä ole antaneet hänen perheelleen mitään tietoa hänen tapauksestaan. Vuonna 2011 Kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja –järjestö sekä Pilapiirtäjät rauhan puolesta –ryhmä käynnistivät kansainvälisen kampanjan kiinnittääkseen huomiota tapaukseen. Viisi vuotta Ekneligodan katoamisen jälkeen tapauksen tutkimukset käynnistettiin uudestaan, kun Maithripala Sirisena valittiin vaaleissa maan presidentiksi tammikuussa 2015. Kaksi Tamilitiikereiden tiedustelupalvelun entistä jäsentä, Sri Lankan armeijan upseeri sekä neljä sotilasta pidätettiin 24. elokuuta. Kaksi pidätettyä Tamilitiikeriä ovat tiettävästi tunnustaneet siepanneensa Prageethin ja luovuttaneensa hänet Girithalessa sijaitsevaan armeijan tukikohtaan samana päivänä.

4 – Ahmed Rilwan (Malediivit), kadoksissa vuodesta 2014

Ahmed Rilwan, 28, työskenteli toimittajana riippumattomalle internetissä toimivalle Minivan News –lehdelle. Hänet ilmoitettiin kadonneeksi Malediiveilla 8. elokuuta 2014, muutama päivä sen jälkeen kun hän oli kirjoittanut hänen ja muiden toimittajien saamista tappouhkauksista. Tavalliselsti Rilwan kirjoitti uskonnollisista aiheista, politiikasta ja ympäristöstä. Hänet nähtiin viimeisen kerran pääkaupunki Maléssa Hulhumalén lauttaterminaalissa. Useiden silminnäkijöiden mukaan Rilwanilta näyttänyt henkilö siepattiin ja pakotettiin auton kyytiin. Poliisi pidätti kolme epäiltyä syyskuussa 2014, mutta vapautti heidät ilman syytteitä. Sen jälkeen tapauksen tutkinta ei ole edistynyt. Sen sijaan poliisi on pelotellut hänen perhettään ja tukijoitaan ja estänyt tapauksen tutkimusten etenemistä koskevan tiedotustilaisuuden, joka oli tarkoitus pitää 8. heinäkuuta 2015.

5 – Pirouz Davani (Iran), kadoksissa vuodesta 1998

Pirouz Davani, sanomalehti Pirouzin julkaisija, katosi 37-vuotiaana 25. elokuuta 1998. Hän oli ollut Neuvostoliitolle myötämielisen Toudeh-puolueen jäesen 1980-luvulla ja sen vuoksi hänet oli pidätetty useiden kuukausien ajaksi 1982. Hän joutui myös kahdeksaksi kuukaudeksi vankilaan 1989 julkaistuaan artikkeleita, joissa oli haastateltu teloitettujen vankien perheenjäseniä.

Hänen katoamisensa tapahtui synkkänä aikana Iranin lähihistoriassa, jolloin lukuisia intellektuelleja ja hallituksen vastustajia murhattiin. Marraskuun 28. päivä 1998 päivälehti Kar-e-Karagar raportoi huhuista, joiden mukaan Davani olisi ”teloitettu”. Tapausta tutkinut Sobh-e-Emrouzin journalisti Akbar Ganji raportoi marraskuussa 2000 että Davani oli todellakin murhattu ja tapaukseen olisi sekaantunut Mohseni Ejehi, Iranin korkeinta uskonnollista johtajaa Ali Khameneita lähellä oleva mullah, joka toimi uskonnollisen oikeuden syyttäjänä. Sen jälkeen Ejehi on toiminut tiedusteluministerinä sekä valtakunnansyyttäjänä. Hän toimii parhaillaan oikeusministeriön kakkosmiehenä ja tiedottajana. Iranin oikeuslaitos ei koskaan tutkinut Davanin katoamista.

6 – Sofiane Chourabi ja Nadhir Ktari (Libya), kadoksissa 8. syyskuuta 2014 lähtien

Sofiane Chourabi ja Nadhir Ktari ovat tunisialaisia journalisteja ja he työskentelevät First TV –televisiokanavalle. Heidät ilmoitettiin kadonneiksi 8. syyskuuta 2014 Libyassa, jonne he olivat matkustaneet raportoimaan Tunisian ja Libyan välisen raja-alueen tilanteesta. Heidät nähtiin viimeisen kerran Ajdabiyassa. Tobrukissa majaansa pitävä sisällissotaa käyvän Libyan hallitus ilmoitti huhtikuun 2015 loppupuolella, että seitsemän toimittajaa, Sofiane ja Nadhir heidän joukossaan, oli murhattu maassa toimivien aseellisten ryhmien toimesta. Muut nimetyt murhien uhrit olivat viisi Libyan Barq TV:lle työskentelevää journalistia, egyptiläinen kameramies Mohamed Galal sekä neljä libyalaista, Khaled Al-Subhi, Younès Al-Mabrouk, Abdussalam Al-Maghrebi sekä Youssef Al-Qamoudi. Koska tämän väitteen tueksi ei ole esitetty yhtään konkreettista todistetta, Kansainvälinen tToimittajat ilman rajoja –järjestö kirjoitti YK:n pääsihteerin Libyan erikoisedustajalle vaatien tapauksen riippumatonta tutkintaa Geneven sopimuksen sekä 2006 joulukuussa annetun YK:n Turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1738 nojalla. Lukuisissa tiedotustilaisuuksissa sekä kadonneiden perheiden tukemiseksi järjestetyissä mielenosoituksissa Kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja –järjestö on myös kehottanut Tunisian viranomaisia sekä Libyan kriisin poliittiseen ratkaisuun sitoutuneita tahoja valottamaan toimittajien katoamiseen liittyviä tapahtumia.

7 – Ainakin yhdeksän journalistia (Irak), kadoksissa vuodesta 2014

Yli 20 toimittajaa on siepattu Pohjois-Irakissa sen jälkeen kun ISIS aloitti hyökkäyksensä siellä kesäkuussa 2014. Osa heistä on surmattu ja osa puolestaan lopulta vapautettu. Mutta ainakin yhdeksän ISIS:in sieppaaman journalistin kohtalo on yhä avoinna. Sen jälkeen kun ISIS aloitti hyökkäyksensä, toimittajat ovat lopettaneet työskentelyn eräillä Irakin alueilla. ISIS käy strategista sotaa Irakin armeijaa ja sen liittolaisia vastaan, mutta se ymmärtää tiedon ja propagandan merkityksen ja sen vuoksi se on tarkoituksellisesti ottanut journalisteja tähtäimeensä. ISIS syyttää toimittajia yhteistyön tekemisestä Irakin hallinnon kanssa tai tietojen välittämisestä ulkopuoliselle maailmalle.

8 – Nazim Babaoğlu (Turkki), kadoksissa vuodesta 1994.

Nuori Nazim Babaoğlu työskenteli kurdeille myönteisen sanomalehti Özgür Gündemin kirjeenvaihtajana Urfan kaupungissa. Hän katosi jälkiä jättämättä maaliskuun 12. päivä 1994 lähdettyään vapaaehtoisena käymään Siverekin pikkukaupungissa sanomalehteen tulleen salaperäisen puhelinsoiton jälkeen. Hän oli suunnitellut raportoivansa ”kylävartijoiden” toiminnasta. ”Kylävartijat” ovat hallitukselle myötämielisiä puolisotilaallisia joukkoja, jotka ovat tunnettuja väkivallan käytöstään. Hän ei koskaan palannut takaisin matkaltaan. Yhtään luotettavaa tutkintaa ei ole suoritettu näiden 21 vuoden aikana, jotka hän on ollut kadoksissa.

Özgür Gündemille työskenteleminen oli äärimmäisen vaarallista hallituksen joukkojen ja PKK:n johtamien kurdikapinallisten välisten taisteluiden kiivaimpana aikana 1990-luvulla. Babaoğlun tapaus on tyypillinen rankaisematta jäänyt rikos, joita tapahtu massoittain alueella tuohon aikaan. Rikosten joukossa oli lukuisia journalistien murhia. Vaikka ne sortotoimet, joita hallitus käytti taistelussa kurdien kansallisliikettä vastaan, ovat nykyään hyvin tunnettuja yksityiskohtiaan myöten, oikeus ei ole koskaan toteutunut. Rankaisemattomuus on nyt taattu näiden rikosten suorittajille, johtuen selvittämättömien murhien rikosoikeudellisesta 20 vuoden vanhentumisajasta.

9 – ”Chief” Ebrima Manneh (Gambia), kadoksissa vuodesta 2006.

Hallitukselle myönteisen Daily Observer –sanomalehden toimittaja ”Chief” Ebrima Manneh on ollut kadoksissa 7. heinäkuuta 2006 asti. Tuolloin kansallinen tiedustelupalvelu (NIA) pidätti hänet tuntemattomista syistä pian pääkaupunki Banjulissa järjestetyn Afrikan Unionin huippukokouksen jälkeen. Huhtikuussa 2009 tuolloinen oikeusministeri Marie Saine-Firdaus kielsi hallituksen sekaantuneen Mannehin katoamiseen. Mutta viikkoa myöhemmin poliisi kertoi nähneensä Mannehin Banjulin pahamaineisessa Mile Two –vankilassa 2008. Presidentti Yahya Jammeh sanoi maaliskuussa 2011: ”Antakaa minun tehdä hyvin selväksi, ettei hallituksella ole mitään tekemistä Chief Mannehin kuoleman tai katoamisen kanssa.” Kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja –järjestö ei ole koskaan pitänyt Mannehia kuolleena. Hän on yhä järjestön nettisivuilla merkittynä vangittujen journalistien listalle.

10 – Yksitoista journalistia (Eritrea), kadoksissa vuodesta 2001

Syyskuussa 2001, jolloin maailman katse oli kohdistuneena Yhdysvaltoihin ja Afganistaniin, kaikki muuttui yllättäen Eritrean pääkaupungissa Asmarassa. Yksitoista toimittajaa pidätettiin ratsioiden sarjassa ja heidät vangittiin laittomasti useiden kuukausien ajaksi. Sen jälkeen heidät siirrettiin tuntemattomiin paikkoihin. Kukaan Eritreassa ei ole kuullut heistä noiden lähes 15 vuotta sitten tapahtuneiden katoamisten jälkeen. Eritrean hallitus ei suostu sanomaan ovatko he yhä elossa ja jos ovat, missä heitä pidetään. Heille ei selvästikään haluta antaa oikeutta. Kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön saamien tietojen mukaan vain neljä yhdestätoista kadonneesta toimittajasta on enää elossa. He ovat Dawit Isaak, Seyoum Tsehaye, Amanuel Asrat ja Temesgen Gebreyesus. Heidän olinpaikoistaan ei ole tietoa.