Toimittajat ilman rajoja -järjestö laati uuden listan lehdistönvapauden vainoajista

predators

Keskiviikkona 2.11.2016 vietettiin kansainvälistä päivää journalisteja kohtaan tehtyjen rikosten rankaisemattomuuden lopettamiseksi. Tällä tarkoitetaan sitä, että usein journalisteja kohtaan tehtyihin rikoksiin syyllistyneet henkilöt onnistuvat syystä tai toisesta välttymään rangaistuksilta.

Tuohon päivään liittyen kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö (RSF) julkaisi synkän listan 35 presidentistä, poliitikosta, uskonnollisesta johtajasta, aseistautuneesta ryhmästä sekä rikollisorganisaatiosta, jotka sensuroivat, vangitsevat, kiduttavat ja murhaavat journalisteja.

Monet näistä tahoista ovat vainonneet tiedotusvälineitä vuosien tai jopa vuosikymmenten ajan.

Kiinnittääkseen huomiota näihin vainoajiin, RSF kertoo heidän käyttämistään hyökkäystekniikoista, heidän kätyreistään, kohteistaan ja toimintatavoistaan sekä heidän uhreistaan. Lisäksi mukana on maininta siitä, millä sijalla heidän maansa ovat RSF:n laatimassa jokavuotisessa lehdistönvapausindeksissä.

Heidän tekniikkansa vaihtelevat. Toiset käyttävät likaisen työn tekijöitä kiduttamiseen ja murhaamiseen. Toiset käyttävät joukkopidätyksiä ja mielivaltaisia vangitsemisia. Toiset taas käyttävät kehittyneempiä metodeja kuten terrorismia vastaan suunniteltuja lakeja, majesteettirikossyytteitä tai taloudellista painostamista. Lista ei ole täydellinen, siinä nimetään vain heidät, jotka ovat toimineet poikkeuksellisen häijysti kuluneen vuoden aikana.

“Nämä vainoajat ovat niitä, jotka eniten polkevat tiedotusvälineiden vapauksia ja suorittavat pahimpia rikoksia journalisteja vastaan ilman että he joutuvat siitä vastuuseen.”, RSF:n pääsihteeri Christophe Deloire sanoi.

“Tämän rankaisemattomuuden kierteen katkaisemiseksi YK:n tulisi nimittää journalistien suojelemiseen keskittynyt erityislähettiläs”, Deloire sanoi.

Kuten aiemminkin, monet vainoajat ovat presidenttejä tai pääministereitä sellaisissa maissa kuten Singapore, Thaimaa, Kuuba, Eritrea, Burundi, Kongon demokraattinen tasavalta sekä Etelä-Sudan.

Listan uusiin tulokkaisiin kuuluu Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan, joka kontrolloi tällä hetkellä suurinta osaa maansa tiedotusvälineistä. Heinäkuussa epäonnistuneen vallankaappauksen jälkeen julistettu poikkeustila antoi hänelle mahdollisuuden pidättää yli 200 journalistia ja sulkea yli sata sanomalehteä, aikakauslehteä, tv-kanavaa ja radioasemaa.

Egyptin vuonna 2014 valittu presidentti Abdel Fattah Al-Sisi käyttää keinovalikoimissaan joukkopidätyksiä ja mielivaltaisia vangitsemisia. Hänen hallintonsa vainoaa journalisteja, joilla on mitä tahansa yhteyksiä vuonna 2013 vallasta syöstyyn Muslimiveljeskuntaan. Samalla tavoin Thaimaan sotilasjuntan johtaja ja pääministeri Prayut Chan-O-Cha on hiljentänyt ei ainoastaan journalisteja, tiedotusvälineitä ja bloggaajia vaan myös esiintyviä taiteilijoita, intellektuelleja, akateemikoita ja poliittisia vastustajiaan siitä lähtien, kun Thaimaahan julistettiin poikkeustila toukokuussa 2014.

Burundissa presidentti Pierre Nkurunziza aloitti taistelun tiedotusvälineitä vastaan 2015. Ensimmäisenä hän iski heitä vastaan, jotka kertoivat hänen vastustajiensa vallankaappausyrityksestä. Toimittajat ovat kokeneet mielivaltaisia vangitsemisia, julkaisukieltoja, pahoinpitelyitä, kidutusta ja heitä on myös kadonnut.

Veljeään Abdullahia Saudi-Arabian kuninkaan valtaistuimelle seurannut Salman bin Abdelaziz Al Saud on pitänyt yllä dynastian perinteitä, joihin on kuulunut aina vihamielinen suhtautuminen sananvapautta kohtaan. Venezuelan presidentillä Nicolás Madurolla on omat metodinsa tiedotusvälineiden hiljentämiseksi. Hän sai ystävänsä ostamaan El Universalin ja Globovisiónin, mikä aiheutti vastalauseita ja eroilmoituksia. Hän on hiljentänyt sanomalehtiä muun muassa pitämällä huolen siitä, ettei sanomalehtipaperia ole aina tarpeeksi saatavilla.

Islamilainen valtio (ISIS) ei kaihda mitään keinoja kidnapatessaan ja murhatessaan journalisteja, jotka eivät vanno sille uskollisuutta. Bangladeshissa toimiva ääri-islamilainen järjestö Ansarullah Bangla Team puolestaan julkaisee Facebookissa listoja väitetyistä jumalanpilkkaajista (bloggaajista ja vapaa-ajattelijoista) ja vaatii heidän murhaamistaan.

Afganistanissa ja Pakistanissa Taliban-liike jatkaa barbaarista ja tappavaa toimintaansa, muuttaen kontrolloimansa alueet tiedonvälityksen mustiksi aukoiksi, joissa journalistinen työ on mahdotonta. Jemenissä lukuisia toimittajia on siepattu ja kadonnut. Toimittajia on myös pidätetty ja kidutettu maan pääkaupungin ja suurimman osan maata 2014 vallanneen shiiamuslimien Houthis-liikkeen toimesta.

Meksikolainen rikolliskartelli Los Zetas on jatkanut terrorikampanjaansa huolimatta siitä, että monia sen johtohenkilöistä on pidätetty. Los Zetas käyttää toimittajia vastaan murhia, sieppauksia ja barbaarista väkivaltaa.

Muutama tiedotusvälineiden vainoaja on kadonnut listalta sitten vuoden 2013. Joko sen takia, että he eivät ole enää vallassa, kuten Sri Lankan entinen presidentti Mahinda Rajapaksa, koska he kuolivat (afganistanilainen terroristijohtaja Mohammad Omar sekä Uzbekistanin presidentti Islam Karimov) tai koska he eivät enää harjoita samalla tavalla väkivaltaa tiedotusvälineitä kohtaan, kuten kapinalliset ja puolisotilaalliset ryhmät Kolumbiassa, jossa syyskuun rauhansopimus (siitä huolimatta, että se hylättiin kansanäänestyksessä) on tarkoittanut rauhallisempia aikoja maan journalisteille.

Lue lisää (englanniksi)