Totuus maksaa, valhetta saa ilmaiseksi

Paneelikeskustelun vierailijat Johanna Vehkoo, Tuomas Muraja ja Laura Halminen. Vieressä TIR:n puheenjohtaja Ilkka Nousiainen.

Paneelikeskustelun vierailijat Johanna Vehkoo, Tuomas Muraja ja Laura Halminen. Vieressä TIR:n puheenjohtaja Ilkka Nousiainen.

Toimittajat ilman rajoja ry. piti 11.4. vuosikokouksen Haaga-Helian ammattikorkeakoulun tiloissa Pasilassa. Kokouksen jälkeisessä paneelissa oli polttavan ajankohtainen aihe: valeuutiset ja faktojen tarkistus.

Paneelin alustajiksi olimme onnistuneet saamaan aiheen kermaa edustavia toimittajia kolmin kappalein. Pitkiä, tutkivan journalismin ja usein keskustelua herättäviä juttuja tekevä Johanna Vehkoo oli yksi alustajista. Hän on yksi Long Playn perustajajäsenistä, ja kirjoittaa Ylellä julkaistavaa Valheenpaljastaja -juttusarjaa. Vehkoo on tehnyt pitkän toimittajauran ohessa myös kirjan Painokoneet seis.

Toinen alustaja oli Tuomas Muraja, joka on siirtynyt ranskan ja espanjan kielen tulkkihommista journalistiikkaan jo parikymmentä vuotta sitten, mm. Turun Sanomien Brysselin kirjeenvaihtajan työn kautta. Hän on perustajajäsen faktoja tarkistavassa Faktabaarissa ja on kirjoittanut kirjan Faktat tiskiin. Viimeksi Faktabaari oli tarkistamassa tietojen totuudellisuutta kunnallisvaaleissa. Tällä hetkellä Muraja kirjoittaa Valheenpaljastajan käsikirjaa.

Kolmas alustaja oli Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halminen, joka on muun muassa palkittu tutkivan journalismin Lumilapio -palkinnolla. Hän tunnustautui median pessimistiksi.

 

Aihe viritti innokkaan keskustelun, johon myös yleisö osallistui vilkkaasti. Voiko mediaan luottaa? Miten pitkälle some-juttuihin voi luottaa? Elämmekö todella totuuden vai valheen aikaa? Viedäänkö meitä kuin pässiä narussa propagandan ja manipulaation varjojen maailmaan? Miksi poliitikot halveksivat mediaa?

Elämme tietojen saannissa kahdensuuntaista aikaa. Sekä pessimistit että optimistit ovat oikeassa.

Varsinainen valeuutisten tehtailu käynnistyi Ukrainassa vuonna 2014, kun sieltä rupesi tulemaan monenkirjavaa uutista Maidan -torin tapahtumista. Tietojen tarkistukseen oli syytä jo aiemmin, populismin nousun myötä, kun edes valheesta kiinni jääminen ei ollut häpeä.

Toisaalta koskaan ei ole ollut tarjolla niin paljon pätevää tietoa kuin nyt. Muraja muistutti, että valemedia onkin ehkä marginaalinen ilmiö, jota meidän on varauduttava ja opittava varomaan ja analysoimaan. Eipä puhuta liikaa ”totuuden jälkeisestä ajasta”, sillä jos jotain asiaa jankutetaan kovin paljon, se saattaa muuttua todeksi tai ainakin totuuden kaltaiseksi.

 

Jokainen voi olla faktatarkastaja. Esimerkiksi Huhumylly kerää sivuilleen Suomen turvapaikanhakijoita koskevia juttuja, jotka kaipaavat korjausta. Eräissä medioissa julkaistaan rasistisia ”rikosuutisia”, joista poliisi ei ole kuullutkaan. Näitä valheita tehtailevat tietyt tahot solkenaan, ja poliisilla tai muilla luotettavilla tahoilla on tekemistä näiden ”tietojen” kumoamisessa. Yleensä vain laajalle levinneet valheet korjataan.

Entä onko ihmisten luottamus mediaan rapautumassa? Presidentti Donald Trump on sanonut suoraan, että hän kokee valtamedian vihollisekseen. Ja osataan meilläkin; pääministeri Sipilän mielestä julkisen palvelun Yle ei ole luotettava media!

Mutta taas optimistit muistuttavat: Yhdysvaltojen laatulehdet ovat saaneet viime kuukausina tulvimalla tilauksia, kun niiden pätevä faktatarkastus on todettu toimivaksi. Kyllästyvätkö ihmiset somesta löytyviin juttuihin, joiden totuudellisuus on vähintäänkin makuasia? Ehkä populismista ja propagandasta onkin tulossa krapula? Ehkä totuudellisesta tiedosta onkin tulossa luokkakysymys?

TIR:n hallituksen jäsen Micke Godtfredsen tiivisti koko keskustelun median tulevaisuudesta:

”Faktasta pitää maksaa, fiktiota saa ilmaiseksi. Kovaa laatuvaatimukset täyttävää journalismia ei saa ilmaiseksi, mutta sattumanvaraisesti tuotettua tai tahallista propagandaa lykkäävää tekstiä saa netistä ihan ilman maksua.”

Joku oli kuullut sanottavan, että Venäjän trollitehtaissa tuotetut ”uutiset” purevat harmillisen huonosti suomalaisiin. Myös monet vaikkapa terveelliseen ravintoon tai rokotusten tarpeellisuuteen liittyvät jutut tarvitsevat rinnalleen tieteellisesti pätevää tietoa, jota on onneksi tarjolla.

 

Yhdestä suusta todettiin, että elämme median voimaksasta murrosta. Meillä on nenämme edessä muutos – ainakin näkökulman muutos – uudenlaiseen journalismiin, journalismikoulutukseen ja journalismin tutkimukseen. Sikäli Haaga-Helia oli keskustelulle hyvä ympäristö, että sen journalistiopiskelijoita odottavat kiinnostavat haasteet. Toivottavasti heidän vaativalle työlleen vain löytyy maksajia. Monet tutkimuksen aiheet odottavat tekijäänsä.

Tarvetta laatujournalismille ja pätevälle tiedon jalostamiselle on enemmän kuin koskaan ennen.

Laadukkaalle tiedottamiselle on totta totisesti tarvetta ja onneksi myös kysyntää. Totuudellinen tiedonvälitys on tärkeä jo demokratiankin kannalta. Sekavan maailman selittämiselle on löydettävä hyvin koulutettuja ja vastuullisia toimittajia.

Teksti: Hilkka Kotkamaa, Toimittajat ilman rajoja ry.